Satavuotiasta Suomeamme on aikanaan ansiokkaasti puolustettu. Nämä sankarimme istuivat poteroissaan lumessa ja pakkasessa isänmaatamme puolustaen. Ja hyvin tekivät – itsenäisiä saamme olla. Sota loppui – mitä tekivät nämä rintamien miehet ja kotirintaman naiset. Eivät jääneet poteroihinsa, eivät. Nämä sankarimme nousivat poteroista, takoivat miekat auroiksi ja rakensivat yhteisvoimin meille entistä ehomman isänmaan ja hyvinvoinnin.
Aikaa on kulunut ja uudet sukupolvet ovat nyt vallan kahvassa. Rakentavatko demokratian keinoin uutta hyvinvointia – no ei. Nämä veijarit ovat palanneet poteroihin. Huutelevat sieltä toisilleen propagandaa samaan tapaan kuin rintamalinjoilla tavataan tehdä.
Alkaa vähän tuntua tutulta meno. Koskahan mahtavat nousta poteroista yhteisiin talkoisiin.